Heinäkuu:

Hitauden ja selitysten kuukausi

Onko heinäkuussa hyvä vaihtaa autoakaan?

Jo kaksi vuosikymmentä vapaaherran arvonimeä kantavana huomaan katsovani kalenteria yhä useammin hämmennyksen vallassa. Erityisesti muuan sydänkesän kuukausi, heinäkuu, on muodostunut minulle täydeksi mysteeriksi. Luulisi, että kaltaiselleni pitkän linjan joutilaisuuden ammattilaiselle ajankohdalla ei olisi mitään väliä, mutta heinäkuussa maailma ympärillä muuttuu kummalliseksi.

Mikään ei pelaa normaalisti. Arjen tuttu ratas, joka muina kuukausina pyörii joskus liiankin liukkaasti, tuntuu heinäkuussa uppoavan polvia myöten suomalaiseen suohon.

Heinäkuuta on tietenkin helppo syyttää kaikesta. Se on kansallinen syntipukki. Jos virasto ei vastaa, syy on heinäkuun. Jos varaosa viipyy, syy on heinäkuun. Jos hammaslääkäriin ei saa aikaa tai paketti jämähtää lajittelukeskukseen, joku kohauttaa jossain harteitaan ja kuiskaa maagisen sanan: kesäloma.

Vaikka vika olisi todellisuudessa tietojärjestelmässä, hukkuneessa sähköpostissa tai puhtaassa väsähtämisessä, heinäkuun leveä selkä kestää kaiken. Heinäkuussa kollektiivinen vastausprosentti kaikkeen on "palataan asiaan elokuussa".

Kuitenkaan asiat eivät suju niin kuin olettaisi. Sitä luulisi, että kun koko maa on siirtynyt laiturinnokkaan ja nokisten grillihiilien ääreen. Kumpa maailma edes hiljenisi. Mutta ei. Kaupan jonot pitenevät, tiet täyttyvät matkailuautoista ja ne harvat, joiden olisi tarkoitus pitää yhteiskunnan rattaat pyörimässä, vaikuttavat olevan joko fyysisesti tai vähintäänkin henkisesti sairauslomalla arjesta.

Ehkä heinäkuuta ei pitäsikään yrittää ymmärtää. Ehkä se pitää vain hyväksyä sellaisena kuin se on: Nyt on lomantuuraajien kuukausi, jolloin hitaus on hyve ja tehottomuus laillistettua. Meidän vapaa herrojen ja -rouvien on parasta vain ottaa mukava asento, katsoa sivusta tätä kansallista pysähdystä ja todeta, että onneksi elämä jatkuu taas syksyllä. Tai ehkä jo elokuun puolella.