Havaintoja altakasteluruukun viereltä:
Tuntematon vieras preerialta
Puutarhurin elämä on jatkuvaa oppimista, ja hyvä niin. Luonto pitää huolen siitä, ettei rutiineihin ehdi kangistua. Juuri kun luulee tuntevansa pihapiirin vakio kasvit, kesäkurpitsan ja kukoistavat kesäkukat, ovelle ilmestyy jotain aivan uutta.
Sain hiljattain lahjaksi kolme pientä, vihreää tainta. Nimilapussa luki hienostuneesti Eustoma grandiflorum. Suomenkielinen nimi preeriakello herättää mielikuvia villistä lännestä ja tuulen piiskaamista tasangoista, mutta latinalainen nimi kuulostaa rehellisesti sanottuna enemmän apteekin reseptilääkkeeltä kuin herkältä kukalta. Tunnustan avoimesti: tämä kasvi oli minulle entuudestaan tuiki tuntematon pieni taimi.
Hämilläni, mutta uteliaana, otin haasteen vastaan. Tavoitteeni ei ole vähäpätöinen: haluan saada nämä alut kukoistamaan ja säilymään ilonamme huomattavasti kauemmin kuin vain tämän yhden ohikiitävän kesän.
Koejärjestely kotioloissa
Koska kyseessä on uusi tuttavuus, päätin lähestyä asiaa järjestelmällisesti. Jaoin kolmen taimen ryhmäni kahteen eri leiriin:
Ulkoilma osasto: Kaksi tainta pääsi ulos kokeilemaan onneaan suven vaihtelevissa sääolosuhteissa.
Sisäosasto: Yhden ruukun otin länsi ikkunalle sisätiloihin referenssiksi. Se toimii vertailukohtana, jonka avulla voin päivittäin seurata, kummassa ympäristössä preeriakello viihtyy paremmin.
Tällä hetkellä kaikki kolme opettelevat elämää uusissa, altakasteluruukuissaan. Kastelukannun kanssa saan olla tarkkana, koska uusi tuttava kuulemma karsastaa liikaa märkyyttä, joten maltti on nyt valttia. Kastelulannoitteen aika on vasta sitten, kunhan juuret ovat kunnolla asettuneet ja löytäneet paikkansa uudessa hiesu mullassa. Silloin on aika antaa taimille kunnon voimajuomaa, jotta kasvu pääsee vauhtiin.
Toiveena pitkä ystävyys
Monelle eustoma on vain hetkellinen ilo maljakossa tai yhden kesän kertakäyttö koriste parvekkeella. Minä kuitenkin toivon, että tästä violetista hienohelma vieraasta tulisi pitkäaikainen tuttava. Talvehtimisen opettelu tulee olemaan oma taiteenlajinsa, siihen vaaditaan viileyttä, valoa ja tarkkaa kosteuden säännöstelyä, mutta uuden oppiminen pitää miehen mielen virkeänä.
Kunhan taimet tästä vakiintuvat ja levittävät ruusumaiset kukkansa, on aika kaivaa kamera esiin ja katsoa, miten preerian kaunotar istuu linssin läpi tarkasteltuna. Sitä odotellessa seurataan tilannetta ja pidetään multa sopivan nihkeänä.
Kommentit