Minulta kysyttiin

 — Nyt olisivat hyvät neuvot tarpeen, kun kehotetaan vaihtamaan salasanoja useammin, eivätkä ne saisi olla liian helppoja. Miten sitten voi luoda turvallisen ja muistettavan salasanan?


Unohda vaikeat koodit – käytä vaikka "salalauseketta"

Yksittäisen sanan ja erikoismerkkien sijaan paras salasana on pitkä lause. Esimerkiksi:

  • KissaJuokseeSateessa2026!

  • SininenKelloKukkiToukokuussa!

  • NAURU!LääkeJollaEiOleSivuvaikutuksia

Lause on helppo muistaa, mutta pituutensa ansiosta tietokoneille ja tekoälylle sen murtaminen on lähes mahdotonta.

Kuinka hallita useita eri salasanoja?

  • Salasananhallintaohjelmisto (Password Manager): Nykyaikainen ja helpoin tapa. Sovellus muistaa puolestasi kaikki monimutkaiset salasanat, ja sinun tarvitsee muistaa vain yksi vahva pääsalasana.

  • Perinteinen vihko kotona: Jos digitaaliset sovellukset epäilyttävät, ruutupaperille tai vihkoon käsin kirjoitettu salasanalista ei ole sekään huono vaihtoehto – kunhan pitää vihkon turvallisessa paikassa kotona, poissa ulkopuolisten silmistä.

    Tai ota käyttöön kaksivaiheinen tunnistautuminen (2FA)

Pelkkä salasana ei nykyään aina riitä. Kun palveluun kytkee kaksivaiheisen tunnistautumisen, sisäänkirjautuessa tarvitaan salasanan lisäksi esimerkiksi tekstiviestillä tuleva koodi tai vahvistus puhelinsovelluksesta. Silloin kukaan ei pääse tilillesi, vaikka saisi salasanasi selville.

"Paras salasana ei siis ole se, jossa on mahdollisimman monimutkainen sekasotku merkkejä, vaan tarpeeksi pitkä lause, jonka vain sinä tiedät – ja jota et käytä missään muussa palvelussa."

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »