Kun luottamus ja konepelti kohtaavat:
Pohdintoja autokaupan arkipäivästä
Elämä on sarja kohtaamisia, niin ihmisten ja esineiden kanssa. Tänä kesänä, kun puutarha kukoistaa ja uudet kesäkurpitsan taimet alkavat kurottaa kohti valoa, elämään ilmestyi uusi muuttuja: Opel Crossland, vuosimallia 2020. Kamerani, uskollinen Nikonini, on jo valmiina taltioimaan tämänkin hetken. Autokauppa on aina jonkinasteinen hyppy tuntemattomaan, mutta tällä kertaa matka alkoi odotettua mutkaisemmin. Kun hankimme uuden menopelin, odotamme sen olevan luotettava kumppani
– valmiina matkaan ilman turhia kysymyksiä. Mutta kun sytytysvirran kääntäessä kojelautaan ilmestyy huolto- ja ajaessa näkyi vika kuvakkeita varoituksena tulevasta, ja kun auton alta paljastuu odottamaton tyhjyys siellä, missä pitäisi olla suojaa ja turvaa, alkaa sisäinen tutkiskelu. Missä se on?
Olen viime aikoina uppoutunut kirjallisuuden maailmaan, pohtinut Goethea ja kulttuurihistorian suuria linjoja. Siksi tämä tekninen kysymys auton pohjalevyistä ja punaisista öljy varoitusvaloista tuntui kummallisen ristiriitaiselta. Moderni auto on monimutkainen koneisto, mutta sen ympärillä käytävä kauppa perustuu yhä vanhaan, inhimilliseen periaatteeseen: luottamukseen.
Kun huomasin puutteet – nesteiden vajeen, palavat vikavalot ja sen puuttuvan pohjalevyn – tunsin ensin hämmennystä ajettuani vasta 286,6 km. Sen sijaan, että antaisin tulla pahan mielen, valitsen aina toisen tien. Päätin kirjoittaa, dokumentoida. En jätä asioita puolitiehen, ei elämässä ei autoasioissa.
Tämä prosessi on opettanut minulle jotain uutta nykyajasta. Se on muistutus siitä, että vastuu ei katoa ostohetkellä. Kun auto nyt lähti ja suuntaa takaisin 75000 km huollon tehneelle korjaamolle, kyse ei ole vain mekaanisesta viasta. Kyse on siitä, että kunnianhimoinen myyjä ja tyytyväinen asiakas kohtaavat siinä hetkessä, kun virheet korjataan.
Jotkut saattavat pohtia, onko yli kahdeksankymmenen vuoden iässä syytä olla tarkka yksityiskohdista ja vaativa autoliikettä kohtaan. Itse ajattelen, että juuri tässä iässä se on oikeutettua. Olen itse koko elämäni pyrkinyt tarjoamaan laadukasta palvelua ja kohtaamaan kanssaihmiset avoimesti, ja odotan samaa myös muilta. Vaativuus ei ole riitelyä; se on kunnioitusta itse, autoa ja kaikkia yhteistyökumppaneita kohtaan.
Kun auto palaa pihaan kunnossa, tunnen tyytyväisyyttä. Myyjäliike toimii juuri niin kuin ammattilaisen kuuluukin: he ottavat vastuun, tarttuvat toimeen ja ansaitsevat luottamuksen. Tämä on se kaupankäynnin malli, joka kantaa, kun palvelu pelaa, molemmat osapuolet voivat olla tyytyväisiä. Nyt on aika kääntää katse kohti uusia maisemia ja ottaa Nikonin 105mm objektiivi esiin, sillä maailmassa on paljon kuvattavaa, kunhan perusasiat ovat kunnossa.
Tarina jatkuu kunhan Opelix palaa kotiin!
Kommentit