Päivä 202/365

Tuntuu kesältä

Kesässä on oma, odotettu tunnelmansa – runsasta valoa, lämpöä ja kiireettömiä hetkiä. Nappaa kamera ja ikuista yksityiskohdat, jotka tekevät tästä vuodenajasta erityisen.


Näin taltutat keskipäivän jyrkän auringon:

Leiki valolla: Vaihda kuvakulmaa rohkeasti tai hakeudu varjoisiin paikkoihin.

Alivalota hieman: Näin vältät kirkkaimpien kohtien puhkipalamisen kuvassa.

Käytä polarisaatiosuodinta: Se syventää värikylläisyyttä ja poistaa häiritseviä heijastuksia.(missähän laukussa sekin on?)

Aikaa on kaikkeen muuhun, mutta aikailuun

aikaa ei ole

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »