Minä olen miettinyt:
lukuisia öitä
Pinnalla kyse on vain käytännön matematiikasta ja arjen logistiikasta, siitä, kannattaako vanha ja uskollinen kulkupeli vaihtaa sellaiseen, jonka kanssa ei tarvitse jännittää seuraavaa katsastusta tai tulevan talven pakkasaamuja. Se on se jäävuoren näkyvä huippu: mietin lukuja, merkkejä, vuosimalleja ja euroja.
Mutta nyt aamuyön tunteina, kun ruutua katson minä harmaapartainen mies, numerot alkavat merkitä jotain aivan muuta.
Mietin taas kuinka lukuisia öitä tarvitsen tähän: vaihdanko auton toiseen vai luovunko kokonaan?
Jäävuoren suurin massa lepää aina veden alla, pimeässä ja näkymättömissä. Kun vanha ihminen
punnitsee kulkuvälineen vaihtoa tässä elämänvaiheessa, hän ei punnitse vain hevosvoimia tai tavaratilan vetoisuutta.
Kyse on otteesta ohjauspyörään. Siitä tunteesta, että on vielä itse kuljettajan paikalla päättämässä reitistä, hallitsemassa tilanteita ja liikkumassa juuri silloin, kun velvollisuus tai tarve vaatii. Auton avainten kilinä taskussa on vuosikymmeniä ollut synonyymi itsenäisyydelle. Siksi tämän valinnan edessä seisominen vaatii näitä lukuisia öitä. On uskallettava kysyä itseltäni se kaikkein painavin kysymys, jota ei teknisissä tiedoissa mainita?
Ikkunan takana tienoo nukkuu. Qashqain kuva ruudulla odottaa, mutta tietokoneen näyttö saa
painua kiinni. Ratkaisu ei löydy teknisistä tiedoista, vaan siitä, miten valmis olen lopulta päästämään irti vakiintuneista rutiineista ja siirtymään matkustajaksi.
Päätös kypsyy, hiljaa ja omalla painollaan. Yksi yö kerrallaan, mutta seuraavaan katsastukseen on vielä ½ vuotta.
Minä mietin taas
kuinka lukuisia öitä
tarvitsen tähän:
vaihdanko auton toiseen
vai luovunko kokonaan?
Kommentit