Tuulilasin takana maailma

Mies voi vaihtaa elämässään monta asiaa, mutta kun hän vaihtaa autoa, kyseessä on aina jonkinasteinen kulttuurivallankumous. Viisitoista vuotta tai enemmänkin saman ratin takana luo ihmiseen tietynlaisen selkäydin tuntuman. Sitä oppii tietämään täsmälleen, missä kohdassa kytkin ottaa kiinni, kuinka lujaa ovea pitää paiskata ja minkälaisella ranneliikkeellä manuaalivaihteisto suostuu yhteistyöhön pakkasaamuna.

Ja sitten pihassa seisoo vuosimallin 2020 Opel Crossland. Huollettu, katsastettu ja mittarissa kohtuulliset 75 000 kilometriä, eli auto parhaassa iässään, valmiina uusiin seikkailuihin.

Suurin järkytys auton rattiin hypätessä ei olekaan se, mitä kaikkea siinä on, vaan se, mitä siitä puuttuu. Missä on kytkinpoljin? Vasen jalka hakee edelleen tyhjyyttä ensimmäisissä risteyksissä kuin tanssija, joka on kadottanut parinsa. Automaattivaihteisto on kuitenkin siitä petollinen kapistus, että siihen tottuu suurin piirtein viikossa. Sen jälkeen sitä miettii, miksi ihmeessä on vuosikymmenet vapaaehtoisesti hämmentänyt mekaanista keppiä kaupunkiliikenteessä.

Mutta eihän autonvaihto pelkkää ajamista ole. Se on myös varustelua.

Kun edellisen auton tuulilasista vävy kampesi irti vanhan, luotettavan Park Lite pysäköintikiekon, hän tunsi tehneensä lähes kirurgisen operaation. Laite oli irrotettava varovasti, sillä tarrapinnat olivat tiukassa kuin valtiovarainministeriön budjettiraamit. Mutta kun kiekko kerran oli irti, heräsi suomalainen käytännön järki: paristo?

Vanha nappiparisto olisi varmaan kestänyt vielä ties kuinka monta kauppareissua, mutta tässä vaiheessa astui kuvaan moderni neuvonantaja tekoäly. Digitaalisen bittiavaruuden opastuksella käytiin läpi prosessi, joka vaati tarkkuutta kuin kellosepän työ. CR2450-nappiparisto sujahti paikalleen, kello asetettiin minuutilleen oikeaan aikaan ja  mikä tärkeintä, laitteen taka salaisuuksista kaivettiin esiin se Suomen lain vaatima 30 minuutin jako vanhan tanskalaisen 15 minuutin sijaan. Nykyään kun ei parane antaa parkkipirkolle yhtään tasoitusta.

Nyt kello Park Lite tikittää tuulilasissa uutta elämää, ja uusi paristo takaa sen, ettei digi-laite hyydy kesken talvipakkasten. Se on sitä kuuluisaa ennakoivaa huoltoa.

Kun katsoo Crossland autoa tuossa pihassa, huomaan hymyileväni. Autossa tuoksuu vielä puhtaus, automaatti hoitaa pykälät silkkisen pehmeällä tavalla ja tuulilasin kulmassa vahtii tuoreella voimalla varustettu elektroninen hovimestari. Maailma muuttuu, tekniikka kehittyy ja mies sen mukana. Ei muuta kuin Opel tulille ja kohti uusia havaintoja.