Kirjojen ja havaintojen polulla
Aamun hiljaisuudessa kynä ja ajatus tapaavat toisensa paperilla. Eilisen illan Musta kaupunki -kirjan sivut elävät vielä mielessä: tarina rikostutkija Harry Boschista, jonka tarkka silmä tavoitti sen, mikä muilta jäi pimentoon. Se laittaa miettimään. Onko kirkas havaintokyky vain romaanien luomaa lumetta, vai voiko ihminen teroittaa aistejaan ja ajatustaan läpi koko elämän?
Luen paljon, sillä uteliaisuus ei tunne vuosia. Luen oppiakseni, oivaltaakseni ja muistaakseni, miten monin tavoin maailmaa voi katsoa. Ikä ei ole raja vaan vertailupinta; se on mielenkiintoinen kerrostuma, johon jokainen uusi tieto ja havainto tarttuu syvempänä ja kirkkaampana kuin koskaan ennen. Itsensä kanssa on levollista treenata. Kun ei tarvitse kiirehtiä tai todistella, saa uppoutua uuden tiedon hakuun ja tutkia maailman pienen pieniä asioita aivan omassa tahdissaan. (kaizen)
Kaunokirjallisuus opettaa meille elämän sävyjä ja ihmismielen liikkeitä, mutta rinnalle tarvitaan myös tietokirjallisuutta. Tiede ja aivotutkimus muistuttavat iloisesta tosiasiasta: aivot säilyttävät muovautuvuutensa, kunhan niille antaa pureskeltavaa. Tietokirjat antavat kartan ja työkalut siihen, miten opimme näkemään enemmän. Ne opettavat, miten tarkkaavaisuus toimii, miten aistit suodattavat maailmaa ja miten huomiokykyä voi tietoisesti vaalia joka ainoa päivä.
Kun pysähtyy, katsoo lähelle ja antaa mielensä olla valpas, maailma avautuu uusin värein.
Etsin verkosta tietokirjaa havaintokyvyn ja mielenvirkeyden tueksi ja vastaan tuli:
Daniel Kahneman: Ajattelu, nopeasti ja hitaasti (Thinking, Fast and Slow)
Teoksesta sanotaan: "Nobel-voittajan
teos valaisee sitä, miten aivomme tekevät havaintoja ja päätelmiä.
Kirja opettaa tunnistamaan omat ajattelun oikotiet ja herättelemään
tietoisempaa, hitaampaa havainnointia."
Sivujen hämäryys,
silmä löytää vihjeenkin,
maailma aukeaa.
Aika kuluu, ajatus
säilyy kirkkaan raikkaana.
Kommentit