Sanoilla ja kuvilla

 

Tämän kuvan olen ottanut Moskva IV kameralla -60 luvun alussa 

– Havaintoja ajan virrasta

Sanoilla kerron,

kuvilla näytän miten

aika vain kuluu.

Istuin aamukahvin äärellä ja katselen, kuinka valo muuttuu. Huomaan, miten  usein pysähdyn tämän saman kysymyksen äärelle: miksi tallennan? Miksi kirjoitan nyt jo yli 2 200 tekstiä, miksi otan tuhansia kuvia, miksi havainnoida maailmaa päivästä toiseen?

Kameran linssi ja sulkakynä, tai nykyään näppäimistö ja äänitallennin ovat minun tapani olla vuorovaikutuksessa maailman kanssa. Valokuvaus on ollut elämäntapani jo seitsemän vuosikymmentä, ja kirjoittaminen on kulkenut siinä rinnalla kuin uskollinen varjo.

Kun kirjoitan, yritän tavoittaa jotain sellaista, joka sanoin on mahdollista, ajatuksen, tunteen,  oivalluksen tai pienen hetken arjesta. Kun taas otan kameran esiin, annan kuvan kertoa sen, mihin sanat eivät ylety. Se on näyttämistä,  osoittamista sille, miten valo ja varjo osuu lehteen, miten elämä soljuu eteenpäin.

Kaikessa tässä tekemisessä on mukana tietoisuus ajan kulumisesta. Aika ei pysähdy, vaikka kuinka yrittäisimme. Mutta  se ei ole tarkoitus. Ehkä tarkoitus onkin vain havaita.

Jokainen postaus, ja kuva sekä jokainen haiku on kuin pieni merkintä ajan virrassa. Ne eivät pysäytä aikaa, mutta ne tekevät sen kulumisesta näkyvää ja merkityksellistä. Ne ovat minun tapani sanoa: minä olin tässä, minä näin tämän, minä koin tämän.

Tänä aamuna pysähdyin taas tämän äärelle. Huomaan, että vaikka vuodet vierivät, halu kertoa ja näyttää kuvia ei ole kadonnut. Se on ehkä kirkastunut.

Mitä sinä olet tänään havainnut?