Inhimillinen takinkääntö

 ja autokaupan mysteerit

Ihminen on aika kummallinen ajatteleva olento. Puhun vain itsestäni, sillä enhän minä muista voi puhua, mutta itseni kutakuin tunnen.

Tai tunnenko kunnolla itseänikään? Itsestämme ja omista kokemuksista me kaikki lopulta puhumme, vaikka usein voimme olla väärässä.

Minä pidän siitä, että mielipiteen vaihto, eli se paljon parjattu ”takin kääntö” nähdään hyvänä asiana. Perustelen sitä sillä, että lisätietoa saadessaan ihmisen mieli voi ja saa muuttua. Se on opinottamista; viisauden omaksumista muiden kautta saadusta tiedosta.

Sama koskee vitkuttelua. On tietysti hienoa tehdä nopeita päätöksiä, mutta silloin tiedonkeruu voi jäädä vajaaksi. Ja on jälkikäteen turha harmitella, jos se kuuluisa läjä on jo housuissa.

Päätöksentekoa vaihtoauto osastolla 

Voin käyttää esimerkkinä vaikka autokauppaa. Kun perusteet ovat hallinnassa, nopea päätös on paikallaan. Aina ei kuitenkaan ole riittävää vertailupohjaa, ja silloin päätöstä on syytä siirtää, silläkin uhalla, että nopeat syövät hitaat.

Teknisistä laitteista, kuten autokin on, ei koskaan voi olla kaikkea mahdollista tietoa. Kuulopuheisiin tai ammattinsa taitavaan myyjään ei pidä sokeasti luottaa. Myyjän tarina on aina myyjän tarina.

Vaihtoauton arvoa on vaikea määrittää, sillä siitä saatu hyvitys heijastaa usein ostettavan koslan hintaa. Paras ja huonoin tarjous on mitä ilmeisemmin syytä hylätä ja valita se keskimääräisesti oikea, järkevin vaihtoehto.

Mitä me arvostamme?

Loputtomasti ei tietenkään pidä vitkutella. Nykyisin alle kymmenen vuotta vanhat autot ovat jo aika luotettavia, joskaan eivät ne enää uudenveroisia ole. Niistä on kuitenkin korjattu jo ne ensimmäiset lastentaudit. Aukoton huoltohistoria ja tasainen kilometrien kertyminen kertovat omaa, rehellistä tarinaansa menneistä vuosista.

Minkä arvon sitten asettaa millekin ominaisuudelle, kuten merkille ja mallille?

Itse arvostan ajomukavuutta jopa enemmän kuin pelkkää mekaanista luotettavuutta. Myös kohtuullinen polttoaineen kulutus ja vähäpäästöisyys ovat tärkeitä kriteereitä. En myöskään halua ostaa kolaroitua autoa.

Mutta mistä nämä kaikki asiat voi etukäteen varmasti tietää?

Onneksi nykyään voi vitkuttelun aikana tehdä hieman salapoliisityötä. Rekisterinumeron avulla Traficomin tiedoista selviää auton todellinen omistajahistoria ja mahdolliset kolarivauriot, ja katsastustilastot kertovat mallien tyyppivioista enemmän kuin yksikään myyntipuhe. Loppu on sitten kiinni tuurista, tunteesta ja siitä kuuluisasta koeajosta.

Miten teillä muilla – teettekö autokaupat tunteella ja nopeasti, vai kuulutteko kanssani harkitsevien vitkuttelijoiden heimoon?