Kirjojen lumo

  ja Santiagon epäonni

Onkohan minulla joku ylitse muiden oleva suosikkikirjailija? En oikein tiedä, sillä pidän monista hyvistä kirjoista ja lukuisista eri tyyleistä. Kotimaisista mestareista on pakko nostaa esiin Tuomas Kyrö, Leena Lehtolainen, Mika Waltari ja Antti Tuuri. Myös ulkomaisia taitureita on kirjahyllyssäni lukuisa joukko.

Ernest Hemingway on kuitenkin nimi, joka on aina mainittava. Omassa hyllyssäni on muistaakseni peräti 18 hänen teostaan. Vanhus ja meri on ehdoton suosikkini; olen lukenut sen kahdesti ja kuunnellut yhtä monta kertaa äänikirjana. Santiagon tarinan runko on minulla jo lähes ulkomuistissa, ja vanhuksen uuvuttava taistelu suuren miekkakalan kanssa on poikkeuksellisen mieleenpainuva. Lukiessa voi vain eläytyä siihen valtavaan harmitukseen, kun hait lopulta veivät tuon 18-jalkaa pitkän (5,5-metrisen) saaliin. Onneksi vanhus sentään selvisi kotiin, vaikka jäljellä oli enää pelkkä kalanruoto.

Olen vuonna 2000 käynyt turistina Hemingwayn kotitalossa Floridan Key Westissä, mikä tuo hänen tarinoihinsa minulle vielä yhden ylimääräisen, henkilökohtaisen kosketuspinnan. On silti vaikea, jopa mahdotonta täysin ymmärtää, miksi niin menestyvä ja elämää nähnyt kirjailija päätyi lopulta epätoivoiseen ratkaisuun. Ehkä hänen oman elämänsä sisäinen meri kävi lopulta liian myrskyisäksi kestää.

Hänen perintönsä on kuitenkin kuolematon. Hemingwayn voima piilee siinä, mitä hän jättää sanomatta. Rivien väliin kätkeytyvä hiljaisuus, se kuuluisa jäävuoriteoria on jotain, mikä puhuttelee minua syvästi. Se on periaate, joka yhdistää hienosti sulkakynän ja kameran: aivan kuten vahvassa tekstissä, myös puhuttelevassa valokuvassa katsojalle (tai lukijalle) on jätettävä tilaa oivaltaa ja kokea itse. Kaikkea ei tarvitse, eikä pidä, pureskella valmiiksi.

Tämä onkin kirjojen suurin ylistys. Kirjat ovat hiljaisia, mutta voimakkaita matkakumppaneita. Ne tarjoavat meille älyllistä ja henkistä punnertamista, siirtävät meidät hetkessä nojatuolista Kuuban paahtavan auringon alle, Floridan rannikoille tai suomalaisen metsän siimekseen. Ne säilövät ihmiskunnan ilot, surut ja suurimmat oivallukset kansiensa väliin, valmiina avautumaan aina uudelleen sille, joka on valmis kuuntelemaan tai lukemaan.

Lukeminen ja äänikirjojen kuuntelu on etuoikeus. Se on ikkuna sellaiseen ymmärrykseen, jota emme yksin ehtisi yhden elämän aikana mitenkään saavuttaa.

Sana kerrallaan
Aava meri aukeaa
Hiljaisuus puhuu