Opelix yökylässä

 

käytöskoulussa

On herkkä hetki, kun perheenjäsen jätetään vieraaseen paikkaan yöksi. Erityisen herkäksi tilanteen tekee se, kun kyseessä on vasta hiljattain taloon tullut saksalais sukuinen herrasmies – meidän oma Opeliximme.

Viime aikoina Opelixin käytöksessä oli nimittäin pientä, sanoisinko, teini-ikäistä huomionhakuisuutta. Se on vilkuteluta kojelaudassaan punaisia ja keltaisia valoja vähän samaan tapaan kuin nuoriso vilkuttelee älypuhelimia: vailla sen suurempaa loogista syytä, herättääkseen vain huomiota. ”Katsokaa minua, minulla on pahoja öljyhuolia!” se saattaa huudahtaa kesken rauhallisen sunnuntaiajelun. Ja kun huolestuneena kumartuu katsomaan konepellin alle, kaikki onkin aivan kunnossa. Puhumattakaan siitä, että poika oli unohtanut kokonaan aluspaitansa, eli moottorin suojalevyn, jonnekin matkan varrelle ennen meille tuloaan.

Niinpä oli aika varata paikka hienosto koulusta. Autoalan sisäoppilaitoksesta, jota arkisesti autokorjaamoksi kutsutaan.

Nyt Opelix on siellä yökylässä. Kuvittelen mielessäni, miten siellä vietetään iltaa. Muiden ranskalaisten ja japanilaisten lajitovereiden keskellä Opelix seisoo nosturilla, ehkä hieman nyrpeänä, kun lääkäri valkoisessa takissaan, tai pikemminkin rasvaisessa haalarissaan kytkee siihen diagnoosikaapeleita.

”No niin, herra Opelix”, mekaanikko sanoo lempeän tiukasti ja naputtelee tietokonettaan. ”Täällä sitä nyt ollaan. Aloitetaanpa perusasioista. Kun moottorissa on nestettä riittävästi, siitä ei huudella maailmalle. Ja ne huoltovalot, ei niitä napsutella päälle vain siksi, että tie tuntuu pitkäveteiseltä.”

Yön hiljaisina tunteina Opelixille opetetaan myös perus hygieniaa. Sille valutetaan uudet, puhtaat öljyt sisään ja asennetaan puuttuva pohjapanssari suojaksi maailman kovuutta vastaan. Se on auton vastine kunnon villapaidalle. Toivon mukaan se opettaa Opelixille myös hieman nöyryyttä: tiellä ei pörrätä maha paljaana.

Huomenna on kotiinkuljetuksen aika. Odotan innolla, astuuko korjaamon portista ulos ryhdikäs, hiljainen ja hyvätapainen herrasmies, joka ei turhista valita. Vai onko yö muiden kurittomien kulkupelien seurassa vain villinnyt sitä entisestään?

Se selviää, kunhan pääsemme taas Obelixin kanssa yhteiselle maantielle. Siihen asti Sulkakynä lepää, mutta kamera on jo ladattu valmiiksi kuvaamaan sivistynyttä perheenjäsentä.